Kojelauta |  Seuraa blogia |  Lisää blogeja |  Luo blogi! | 
Anna bloggaajalle lahja | Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista
[ ]
28.06.2007 - 18:00

Muistoja murkkuiästä, kun karkasin milloin ikkunasta, milloin ovesta hiipien lavatansseihin. Kotoa en saanut lupaa niin ei muu auttanut.....Mitähän kasvattajat tätän tuumivat. Siksi en ole itsekkään halunnut rajoittaa liikaa lasteni menoja - ettei ole edessä tilanne, että menevät kumminkin. Liika ankaruus ei ole hyväksi.

Yöhön salaa hiivin
palaan tanssin siivin.
Ei huomannut taas kukaan
kun eilen muiden mukaan
lähdin juosten lujaa
pitkin kyläkujaa.
Yhtä  hiljaa palaan
kuin lähdin, ja sen salaan.

helanes kirjoitti 28.06.2007 - 18:20
Taisimme joskus kasvatuksesta lievästi kinastellakin. Nykyisinhän ei ole suinkaan harvinaista, että lapset ovat teillä tietymättömillä. Tai netissä samoin teillä tietymättömillä. Vanhempien vastuu ja välittäminen on kiistatta heikentynyt. Vaarat lisääntyneet.
Siitä olen ehdottomasti samaa mieltä, että liika ankaruus on pahasta.
Toivonpa, että nykylapset ja nuoret voivat vähän vanhempina runoilla yhtä "viattomasri ja nostalgisesti".
Tuima kirjoitti 28.06.2007 - 18:46
Mieluummin lupa ja tieto missä jälkikasvu on kuin kielto ja epätietoisuus.

Runon kaksi ensimmäistä säettä keinuvat!
Genoveevan kasvatus kirjoitti 28.06.2007 - 22:09
Helanes: niin taidettiin kinata. Meille jokaiselle kasvatus on (useimille) ainakin, tunnepitoinen juttu, ja omat muistot kastuksen kohteena olosta tai olemattomuudesta ovat mielissämme. MInulle vielä nuo teoreettiset opinnot ovat muokanneet käsityksiäni ja tosiaankin; olin hyvin ahdistunut nuori, ja niin sanotusti tuon tuosta otin hatkat kotoa. Siksi on joitain piirteitä, joita arvostan perhe-elämässä.
Tuima: joo, minusta valta ja vastuu kulkevat käsi kädessä. Vanhan ajan ankaruus ja toisaalta vaatimukset osallisuudesta kotitöihin jne eivät ainakaan minulla olleet balanssissa. No, onneksi omilla pojillani on joiltain osin helpompaa.
allyalias kirjoitti 29.06.2007 - 10:58
Pieni yöjuoksu voi olla paikallaan, kunhan ikää alkaa olla ja tyttöjen/poikien perässä juostaan, eikä missään ikävissä porukoissa.
Isopeikko kirjoitti 29.06.2007 - 20:49
Itsellekin tekee hyvää karata aina välillä. Kokeilepas.
Genoveevan kasvatus kirjoitti 29.06.2007 - 23:20
Isopeikko: olen karannut omille teilleni muutamia kertoja, sukulaisten luo tai muualle, ihan yksin. Jee. Ja joskus lätännyt oven kiinni ja häipynyt kuuntelemasta noiden tapelua. Hieno tunne.
Allyalias: joo, kun oiskii ain ollu silleen......onneksi lapseni ovat "kiltimpiä" kuin minä aikoinaan.
Nimesi
Sähköpostiosoitteesi (ei näytetä yleisesti)
Kotisivusi osoite
Muista tietoni selaimen evästeessä seuraavia kommentointeja varten
Seuraa tähän kirjoitukseen tulevia kommentteja (mikä tämä on?)
Kommentti
Voit käyttää kommenteissasi seuraavia HTML-elementtejä: a, b, i, u, code
Kirjoittaja
Keskustelublogi kasvatuspulmien kanssa eläville vanhemmille ja kasvamisesta ja kasvatuksesta kiinnostuneille. Kommentit ja uudet aiheet tervetulleita ja toivottavia.
Sivut
Sivupohja talvella ja kesällä

Laskuri
4.4.2007 alkaen

Ilmainen www-laskuri
Saksittua muualta
Sinun lapsesi
Kirjoittanut: Kahlil Gibran 

Sinun lapsesi eivät ole
sinun lapsiasi,
he ovat itsensä
kaipaavan elämän
tyttäriä ja poikia.
He tulevat sinun kauttasi
ja vaikka he ovat
sinun luonasi,
he eivät kuulu sinulle.

Voit antaa heille rakkautesi,
mutta et ajatuksiasi,
sillä heillä on heidän
omat ajatuksensa.

Voit pitää luonasi heidän
ruumiinsa, mutta et
heidän sielujaan, sillä
heidän sielunsa
asuvat huomisessa,
jonne sinulla ei ole pääsyä,
 ei edes uniesi kautta.

Voit pyrkiä olemaan
heidän kaltaisensa,
mutta älä yritä heistä tehdä
 itsesi kaltaista,
sillä elämä ei kulje
 taaksepäin eikä
takerru eiliseen.

Sinä olet jousi
josta sinun lapsesi
lähtevät kuin elävät nuolet.
Kun taivut jousimiehen
käden voimasta,
taivu riemulla.